Vapaus

Mitä vapaus ylipäänsä on? Se saatetaan herkästi mieltää vastuuttomuuteen ja holtittomuuteen elämässä, mutta ei se sitä ole. Vapaus on minulle sitä, että saan olla mitä olen ja uskoa ihan mihin haluan omalla tavallani. Kuitenkin kunnioitan muiden valintoja ja vältän tuomitsemista. Minun on henkilökohtaisesti vaikea luoda mielipidettä tai ajatusta asiasta ennen kuin olen asiaan perehtynyt ensin. Rakastan kirjallisuutta ja hakea tietoa kaikesta mahdollisesta ideologioista ja ajatumalleista, kiinalaiseen lääketieteeseen ja universumin mysteereihin asti. Poimin eri kulttuureista itselle sopivia tapoja. Viimeksi lainasin kirjan kiinalaisesta lääketieteestä ja taas sain uusia oivalluksia itsestäni. Haen paljon tietoa ja haluan ymmärtää asioita mikä vaikuttaa mihinkin, erityisesti itseeni ja lapsiini. Olen elämässä aina ollut tarkkailija ja huomaan asioita joihin moni muu ei välttämättä kiinnitä huomiota. Olen ollut aina jo lapsesta asti. Elämä itsessään on kiehtovaa, koska itseäni avaamalla taas ns. lapsen tasolle, lapsenomainen uteliaisuuteni vain kasvaa ja elämän mielekkyys lisääntyy tuoden iloa ja onnea. Siten myös lapseni voi hyvin. Kehitän ja luon kaikenlaista ja usein monta rautaa tulessa, mutta olen vuosien varrella oppinut löytämään kaikkeen tekemiseen tasapainon. Toki se välillä horjuu, mutta muutosliikkeitä teen sitä mukaa, kun on tarve.

Vapaus haasteessani olen kuitenkin joutunut kipuilemaan paljon, koska erinäiset sidokset ovat sairastuttaneet ja aina kuitenkin vapauttamalla itseni olen taas elpynyt. Usein olen ajautunut vanhaan toimintamalliin, kunnes taas herännyt asiaan ja olen joutunut muuttamaan suuntaani. Ehkä oma vapauden kaipuuni on vuosien varrella aiheuttanut ärimmäisiä tekoja, mutta olen usein jälkeenpäin asiaa tarkasteltuani tullut kuitenkin tuloksee, että ratkaisu on ollut oikea, ettei muuta vaihtoehtoa ole ollut.

Vapauteen ja sen harjoitteluun kuuluu myös omien rajojen asettaminen ja sen ymmärtäminen, sekä pelon voittaminen, että uskallan sanoa ei ja kieltäytyä jostakin, joka oikeasti tuntuu pahalle ja rikkoo minun omia rajoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nuorempana tätä ei osannut, enkä hallinnut ja sitä jotenkin hyväksi vanhemmilta ja isovenhemmilta opitun toimintamallin jäädä epäsuotuisiin tilanteisiin ikuisesti anteeksiantavana ja kilttinä. Se on ollut kuin hiljaista sileun murhaa, joka nakersi nuoren naisen itsetuntoa.

Siiloin, kun tunnen olevani suljetussa häkissä ulkopuolisten vaatimusten kanssa, olen todella turhautunut ja välillä myös se on lamaannuttanut, varsinkij silloin, kun tietää vilpittömästä tehneen pathaansa ja kaiken ohjeiden sääntöjen mukaan, silti pyrkimykseni kyseenalaistettu. Tämä tunne nimeenomaan tullut silloin, kun jouduin enemmän olemaan yhteiskunnan sääntöjen ja määräysten alaisena erinäisissä virastoissa. Se tapahtuu erityisesti silloin, kun perusturvallisuuden tunne häiriintyy. Onneksi sitä tilannetta ei ole enää, eikä tulonlähteeni perustu kuin työnantajalle tehtyyn työhön. Sekin on sidon, mutta en pidä sitä pahana ollenkaan, sillä työnantajani on ollut hyvä ja tiedän oman velvollisuuteni yhteiskunnan kantajana. Vaikka olen yrittäjä henkinen, kaikkeen sopeutuu ja vapaa-ajan olen voinut järjestää niin, että omille projekteille ja itsensä huolhetimisille jää aikaa. Parisuhteetkaan ei toimi, jos minun pitää alkaa elämään jonkin ideologian mukaan tai sulkeutua kotiin, siinäkin pitää olla vapaus molemmilla toisia kunnoittaen tietenkin, ilman uhrautumista. Hetkellisesti voi uhrautua mutta jos siitä tulee toista hyväksi käyttävä malli, ei parisuhde ole kuitenkaan terve.

Vapauden tunnetta voi tuntea vaikka ei ole liikkeessä koko aikaa tai matkustele ympäriinsä tai olen lapseni kanssa kahdestaan. Minulla vapaus on tunne sydämessä, joka tuo rauhaa. Lisäksi siihen kuuluu turvallisuuden tunne siitä, että kaikki aina järjestyy, olen vapaa huolista.